valaisin

Viimeisenä näyttötyönä koulussa tehtiin valaisimet, joiden saatesanat oli jotakuinkin sinnepäin kuin revittelevä, iloinen tms. positiivinen kevät ilmestys. Muotoilu oli kans oleellinen osa (ja kierrätysmateriaalit....)  En kyl oikeesti muista, mut jotain tohon suuntaan. Valaisin on näytöstuote.

Pyörittelin kalan, kasvien sekä laivan välillä ideoita, mut sit jotenkin päädyin tekemään kalan.

Halusin mahdollistaa kalaan liikettä, ja kala meneekin ns. kasaan. Runko on väännetty "rautalangasta" joka on päällystetty liimatrikoolla. Tän jälkeen renkaat on yhdistetty lakananauhalla.

Kalan naama ja peräpää on tyhjiömuovaimesta ulos tullutta ylijäämää, joka on kuumailmapuhaltimella muokattu oikeaan muotoonsa. Silmät on kanssa tyhjiömuovaimesta tulleet (ulompi kuori) joiden sisällä on toiset puolipallot. Silmien "väri"/hologrammi on vaateiden hintalapuista.

Kala on päällystetty (opettajan) kirppislöytö silkkihuivilla sekä jollain muovimaisella (pinkki) kankaalla jota koulusta löytyi. Evät on iiriskalvoa, rautalankaa sekä kaksipuoleista teippiä. Osa iiriskalvosta on ns. roskaa ja isoimmat palat on otettu uutena rullasta.

Kalan sisällä menee rautalankaa, johon on sijoitettu paristokäyttöisiä led-valosarjoja 3 kpl. Kalan sisällä on levy johon paristokotelot on kiinnitetty. Paristokoteloihin ja valokatksijaan pääsee käsiksi kalan sivusta, jossa on tarralla sulkeutuva luukku. Alkuperäisessä suunnitelmassa paristot piti tulla ohjaussauvoihin, mutta kotelon ja ensimmäisen ledin välillä on jotakuinkin 20cm johtoa eikä tämä idea toiminutkaan. Tästä syystä kala menetti "pituuttaan" ja muuttui enemmän pallomaiseksi.

Ohjaussauvat ovat harjanvartta ja kala roikkuu vahanauhan varassa kepeissä. Tein koukut langan kiinnitystä varten kalan rakenteisiin jo heti alussa.

naamio

Naamion tehtiin paperoimalla, samaan tapaan kuin 1. vuonna tehty nukke. Ensin plastoliinista muovattiin kuolinnaamion päälle malline josta otettiin kipsimuotti. Ite tein kaksi osaisen muotin, jossa erilliset puolikkaat yhdistettiin kipsisellä sideharsolla. Nokkaa en ihan kyennyt paperoimaan muotissa, joten muotoilin sen myöhemmin paperimassasta uudelleen.

Pintakäsittely ei kuulunut työhön, eikä se olekkaan vielä valmis.

soliworks ja muuta mukavaa

Ollaan aina syksyn työharjottelun jälkeen yritetty saada päihimme uppoamaan edes hitusen verran 3D-mallinnukseen käytettävää ohjelmaa Solidworksiä. Harjotuksia on ollut niin opettajien johdolla kuin myös itsenäisenä ohjeiden seuraamisena. Kai tästä kaikesta jotain jäi päähän, kun sain mä sentään jonkun sortin kruunun aikaan niinku pitikin. Tämäkin tosin meni just sillä tavalla, että kaikkea kokeilin, enkä enää edes yrittänyt tulkita ohjeita. Henk.koht. oon sitä mieltä, että solidworks on vähän kun Photoshop, jos sillä vaan pelleilee oppii paljon enemmän kun harjotuksilla. Harjotukset ja muut alkaa vasta sen jälkeen tuottaa tulosta kun on joku käsitys miten ohjelma toimii ja mitä kaikkia sillä edes voi tehdä.

Tän lisäksi meillä oli jokunen tunti 3D-tulostusta, jossa käytiin erinäisiä vaihtoehtoja läpi. Koitettiin skannata asioita, tulostettiin pienet muoviset "esineet" jaaaaaa nii emmä tiiä. Super nopsaan kerettiin katsoa vielä CNC-koneitten toimintaa tai mitä ikinä.

rikkoutuva esine

Rikkoutuvan esineen teko alkoi esineen valitsemisella. Itse päädyin maatuskaan valmiin muotin takia. Muotit tungettiin tyhjiömuovaimeen, josta sain sitten maatuskan kummatkin puolikkaat. Muoviset puoliskot paperoitiin 5 kerrosta. Omani paperoin ensin sisäpuolilta kaksi kertaa, jonka jälkeen ulkopuolta paperoidessa yhdistin kappaleet.

Pintakäsittelyn tein maatuskan valokuvalla, jota printtasin useita kappaleita. Loput maalasin akryylimaaleilla.

Itse tuotteen hajottamisen tein japanin sahalla. Mitään apuviivoja en piirtönyt, joskin olisi ehkä kannattanut. Maatuskan avaaminen osottautui jo haasteeksi työn antaessa periksi joka suuntaan. Lohkeavien palojen sahaus ei paljoa auttanut. Sain kuitenkin työn neljään osaan.

Kappaleet kiinnitettiin toisiinsa uudestaan magneettien avulla. Tämä työvaihe osottautui erityisen ärsyttäväksi magneettien pyrkiessä kuka mihinkin. Osa magneeteista piti asentaa paikoilleen kolme vai peräti neljä kertaa.Käyttämämme magneetit hylkivät toisiaan ollessaan väärinpäin. Tärkeää oli myös saada magneetit todella kohdakkain paloihin. Tuskaisen työvaiheen kautta maatuska pysyy kasassa vaikkakin irvistelee joka suuntaan.

Viimeiseksi maalasin paloista sahausjäljet piiloon ja sahatut pinnat oikeilla väreillä. Tämä edesauttoi saumojen hukkumista työhön. Ei sillä että ne mihinkään hukkuisivat läheltä tarkasteltuna.

"ällötys"

8h aikaa valmistaa alusta loppuun jotain ällöttävää/kuvottavaa/tms. Ihan mitä vaan matskuja sai käyttää. Lisähuomiona tohon aikaan, työtä tehtiin muiden töiden ohella eikä esim erinäisiä kuivumisia tarvinut laskea työnteko tunneiksi.

Itse veistin jostain melkosen pehmeästä uretaanilevystä "suden" pääkallon. Toisen puolen tein ihan ajatuksella ja toiseen muotoilin vain pään muotoa. Veistämisen jälkeen siistin rosoisimmat kuopat puuliiman ja lakanankankaan avulla.

Turkin liimasin kuumaliimalla. Turkki oli pitkäkarvaisempaa, joten parturoin sitä vähän ja leikkasin pienemmiksi paloiksi. Samaan syssyyn maalasin pääkallon ja verta tms. Viimeisenä asetin pään suojamuoville kuumaliimaten ja valutin värjättyä finndispiä pään alle. Lisäksi heitin vähän roiskeita samalla mömmöllä turkkiin. Lopuksi pää verilammikkoineen on leikattu muotoonsa.